by Timo Juurikkalan blogi | 18.10.2012 | Blogit
Kouluissa tapahtuva väkivalta on noussut julkiseen keskusteluun viimeaikaisten vantaalaistapahtumien johdosta. On hyvä, että peruskoulun ja erityisopetuksen haasteista keskustellaan laajasti.
Terve, tavalliseen tapaan kehittyvä lapsi ei käytä väkivaltaa koulutovereitaan tai koulun henkilökuntaa kohtaan. Monissa kouluissa lyömiset, potkimiset ja puremiset ovat kuitenkin varsin tavallista arkipäivää. Toimin par’aikaa erityisluokanopettajan sijaisena Vantaalla ja minulla on aitiopaikka seurata koulun arkea.
Koulu on lapsen työ. Jos aikuinen ei psyykkisten tai sosiaalisten syiden vuoksi ole työkykyinen, hän saa sairaslomaa. Lasten kohdalla asia on toisin: jokaisella on oikeus ja velvollisuus käydä koulua, oli sitten työkykyinen tai ei. Eihän lapsi voi yksin kotonakaan olla.
Hoitava taho saattaa ilmoittaa, ettei lasta pystytä auttamaan psykiatrisin keinoin. Lapsi voi olla liian sairas hoitoon.
Mutta ei pelkkä erityisluokkasijoituskaan riitä lapsen kuntouttamiseen. Millaisen ”hoitoympäristön” tarjoaa erityisluokka, jonka kaikilla jäsenillä on vaikeita ongelmia? Ryhmän normit muotoutuvat väkisin varsin poikkeaviksi – näissä ympyröissä on normaalia, että pinnan palaessa potkitaan, lyödään ja heitellään tavaroita, koska kaikki tekevät niin. Voidaanko olettaa, että joku kuntoutuu? Erityisluokkasijoitus ei ole psykiatrista hoitoa – eikä sen ole tarkoituskaan olla. Kovahermoiset ammattilaiset harjoittavat selviytymistaistelua ja ovat koko ajan valmiudessa estämään pahimmat väkivallanteot ja päällekarkaukset. Usein päivän tärkein tavoite on, että selvitään ilman fyysisiä vammoja.
Erityisoppilaat tarvitsevat joustavia opetusjärjestelyjä ja paljon tukea. Vantaan erityisopetuksen kehittämissuunnitelma on oikeansuuntainen: jatkossa lapset käyvät koulua pääsääntöisesti lähikoulussaan, tarvittaessa tuettuina.
Pahin uhka tälle hyvälle kehityssuunnalle on säästösuunnitelmat: jos koulunkäyntiavustajia vähennetään tuntuvasti, ei lapsille pystytä järjestämään tarpeellista tukea. Onneksi nyt kuitenkin näyttää siltä, että valtuuston enemmistö on tulossa Vihreiden ja Vasemmiston linjoille siinä, että kouluavustajaleikkaukset peruutetaan. Kerrankin järki on voittamassa! Samalla on varmistettava, että oppilashuollon tukitoimintoja vahvistetaan; riittävä kouluterveydenhuolto sekä kuraattori- ja psykologipalvelut ovat välttämättömiä jotta lapset saavat tarvitsemansa tuen.
by Timo Juurikkalan blogi | 18.10.2012 | Blogit
Kouluissa tapahtuva väkivalta on noussut julkiseen keskusteluun viimeaikaisten vantaalaistapahtumien johdosta. On hyvä, että peruskoulun ja erityisopetuksen haasteista keskustellaan laajasti.
Terve, tavalliseen tapaan kehittyvä lapsi ei käytä v
by Timo Juurikkalan blogi | 18.10.2012 | Blogit
Kouluissa tapahtuva väkivalta on noussut julkiseen keskusteluun viimeaikaisten vantaalaistapahtumien johdosta. On hyvä, että peruskoulun ja erityisopetuksen haasteista keskustellaan laajasti.
Terve, tavalliseen tapaan kehittyvä lapsi ei käytä v
by Timo Juurikkalan blogi | 18.10.2012 | Blogit
Kouluissa tapahtuva väkivalta on noussut julkiseen keskusteluun viimeaikaisten vantaalaistapahtumien johdosta. On hyvä, että peruskoulun ja erityisopetuksen haasteista keskustellaan laajasti.
Terve, tavalliseen tapaan kehittyvä lapsi ei käytä v
by Timo Juurikkalan blogi | 18.10.2012 | Blogit
Kouluissa tapahtuva väkivalta on noussut julkiseen keskusteluun viimeaikaisten vantaalaistapahtumien johdosta. On hyvä, että peruskoulun ja erityisopetuksen haasteista keskustellaan laajasti.
Terve, tavalliseen tapaan kehittyvä lapsi ei käytä v
by Timo Juurikkalan blogi | 18.10.2012 | Blogit
Kouluissa tapahtuva väkivalta on noussut julkiseen keskusteluun viimeaikaisten vantaalaistapahtumien johdosta. On hyvä, että peruskoulun ja erityisopetuksen haasteista keskustellaan laajasti.
Terve, tavalliseen tapaan kehittyvä lapsi ei käytä v
by Timo Juurikkalan blogi | 18.10.2012 | Blogit
Kouluissa tapahtuva väkivalta on noussut julkiseen keskusteluun viimeaikaisten vantaalaistapahtumien johdosta. On hyvä, että peruskoulun ja erityisopetuksen haasteista keskustellaan laajasti.
Terve, tavalliseen tapaan kehittyvä lapsi ei käytä v
by riikka.astrand | 17.10.2012 | Blogit
Nuorten syrjäytyminen on noussut yhdeksi suurimmista puheenaiheista Suomessa tänä syksynä. Ihan oikeita ratkaisujakin voitaisiin alkaa pikku hiljaa kehittää pelkän puhumisen sijaan.
Olen toiminut useamman vuoden ruohonjuuritasolla nuorten parissa järjestäen syrjäytymistä … Lue lisää
by Riikka Åstrand | 17.10.2012 | Blogit
Nuorten syrjäytyminen on noussut yhdeksi suurimmista puheenaiheista Suomessa tänä syksynä. Ihan oikeita ratkaisujakin voitaisiin alkaa pikku hiljaa kehittää pelkän puhumisen sijaan.
Olen toiminut useamman vuoden ruohonjuuritasolla nuorten parissa järjestäen syrjäytymistä ehkäiseviä matalan kynnyksen harrastustoimintoja lähiönuorille Vantaalla ja Itä-Helsingissä, perhesirkusta kriisissä oleville perheille, yhteisöllistä toimintaa kotiinsa jo pahasti syrjäytyneille ja etsivän nuorisotyön esiin kaivamille. Tällä hetkellä koordinoin laajaa nuorisohanketta, jonka tavoitteet liittyvät samoin erittäin vahvasti syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Monenlaisia tarinoita ja esimerkkejä on tässä ajassa tullut vastaan.
Olen oppinut, että usein syrjäytymisuhan taustalla on: 1. menetetty usko omiin kykyihin, 2. kokemus yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta – ei kuulu mihinkään yhteisöön, 3. kapea maailmankuva – horisointissa ei näy mitään parempaa, haaveet puuttuvat. 4. oma identiteetti on kateissa
Jotta nuori syrjäytyisi, täytyy tilanteen jatkua jonkin aikaa. Omanarvontuntoa ei menetä hetkessä, kokemus kuulumisesta johonkin katoaa vasta kun jäljellä ei ole mitään kodin ulkopuolista yhteisöä.
Ikävä kyllä syrjäytymisen tilaan joutuneelle nuorelle tarjotaan usein ratkaisuksi masennuslääkettä. Todellisuudessa tulisi ratkaista ongelma, jonka myötä nuori on joutunut siihen tilaan. Tulisi tarjota onnistumisen kokemuksia, jotka ehkä koulussa on jäänyt saamatta. Kaikki eivät ole lahjakkaita kouluaineissa ja kokevat yhdeksän vuotta häpeää ja huonommuutta. Tulisi tarjota tilaisuuksia löytää uusia yhteisöjä, joissa voi kokea tulevansa hyväksytyksi omana itsenään.
Nykyisessä työssäni Myrsky-hankkeen projektipäällikkönä olen nähnyt, kuinka mm. taideprojektit voivat toimia tällaisina matalan kynnyksen paikkoina, joissa nuoret voivat voimaantua ja kerätä itseluottamusta ja kokemuksia yhteisöllisyydestä. Tämä on myös merkki siitä, että mikäli nuorilla olisi ollut merkityksellinen harrastus, olisi jopa todennäköistä, ettei suuria ongelmia olisi koskaan tullutkaan.
Myös kunnan palveluissa on kehitetty hyviä toimintamalleja.
Helsingissä on jo useiden vuosien ajan ollut käynnissä laaja Luotsi-toiminta, jossa vaikeassa tilanteessa olevat 12-15 -vuotiaat nuoret löydetään tehokkaan avun piiriin yläasteella. Nuori päätyy Luotsiin, jos koululla tai sosiaalitoimella on nuoresta erityinen huoli. Luotsi-toimintaa vetää moniammatillinen tiimi, joka tukee tiiviisti aina vuoden ajan kutakin mukaan tullutta nuorta. Osallistuvia nuoria ei tueta yksinäisinä saarekkeina, vaan mukaan toimintaan otetaan nuoren elämänpiiri: vanhemmat, koulu ja vapaa-ajan toiminta. Lisäksi nuoret pääsevät kokeilemaan uusia harrastuksia, nuoret käyvät yhdessä aikuisten kanssa esimerkiksi melomassa ja ratsastamassa. Luotsi-toiminta on todettu tehokkaaksi tavaksi tarttua nuoren vaikeaan tilanteeseen tarpeeksi ajoissa ja Helsingissä onkin nykyään jo kuusi Luotsi-ryhmää eri puolilla kaupunkia.
Jos päätöksiä tehtäisiin pitkän tähtäimen hyvinvointia ajatellen, Luotsin kaltainen toimintamalli kannattaisi rakentaa kaikkialle – myös, ja erityisesti, Vantaalle. Lisäksi olisi kiinnitettävä nykyistä paljon enemmän huomiota niihin nuoriin, jotka eivät viihdy eivätkä pärjää koulussa. Tarvitaan erilaisia oppimisympäristöjä: pajakouluja, joustavaa perusopetusta.
Kunnan olisi myös tarjottava jokaiselle nuorelle mahdollisuus merkitykselliseen harrastukseen. Sitä edistäisi koottu tiedotus harrastusmahdollisuuksista (esimerkiksi kaikkien koululaisten vanhemmat saavuttavan Wilman kautta muutaman kerran vuodessa) sekä erityinen harrastusraha vähävaraisten perheiden lapsille.
Nuorten syrjäytymisuhka kannattaa ottaa tosissaan – välineitä syrjäytymisen torjuntaan on.
by Timo | 17.10.2012 | Blogit
Itse olen nyt kaksi vuorokautta kärsinyt kammottavasta päänsärystä, huimauksesta ja kuumeilusta. Kiitos marraskuun alussa suoritettavan pienen kirurgisen operaation, noilla koetetaan välttää sivuvaikutuksia. Toivon mukaan helpottaisi viimeistään viikonlopuksi, ettei jää feissaus kokonaan kahdelta viikolta välistä.
The post Ennakkoäänestys alkoi tänään, ehdokas vuoteenomana appeared first on Timo Tuomaala.
