Oikeus epäonnistua
Tänään saa epäonnistua, sillä tänään vietetään kansainvälistä epäonnistumisen päivää.
Noin laajemminkin yhteiksunnassa pitäisi olla sallittua epäonnistua. Jo peruskoulusta asti meidät kasvatetaan suoriutumaan, täyttämään muiden odotukset ja kilpailemaan keskenään. Epäonnistumisesta rangaistaan.
On selvää, että etenkin nuoret ja nuoret aikuiset etsivät paikkaansa maailmassa ja sitä omaa juttuaan. Kuitenkin jos poikkeaa siltä ns. normaalilta polulta, niin joutuu aina selittelemään ja hoitamaan asioita vaikeamman kautta. Kelan byrokratia on aika hankala jos koettaa sovittaa yhteen työelämän, opiskelun ja vaikkapa harrastukset.
Pienyrittäjillä ei ole varaa sairastua ja jos bisnes menee nurin, niin ei olekaan työttömyysturvaa. Siirryttäessä peruskoulusta toiselle asteelle tai toiselta asteelta korkeakouluun aina joku jää valintojen ulkopuolelle. Mitä sillojn tehdään? Pidetään välivuosi? Mennään töihin? Useimmat työpaikat vaativat 18-vuoden ikää ja aiempaa työkokemusta. Jos ei ole työkokemusta onnistunut saamaan, niin ei taida päästä töihin. Voihan sitä lähteä hankkimaan elämänkokemuksia vaikkapa ulkomaille, mutta tähän ei kaikilla rahkeet riitä.
Joillain ihmisillä on muutenvaan epäonninen tilanne. Kämppä voi mennä alta monesta syystä ja suurissa kaupungeissa hintataso on järjetön. Eräskin yksineläjä, joka on 14 vuotta ollut asunnottomana, kertoi, ettei hän saa mistään asuntoa, koska elää yksin. Nyt hän maksaa 500 euroa kuukaudessa asunnottomien asuntolan paikasta. Sillä hinnalla pitäisi jo saada oma kämppä.
Yhteiskunnassa pitäisi olla mahdollisuus kokeilla kaikenlaisia juttuja ja etsiä itseään ilman pelkoa siitä, että epäonnistuessaan ei ole enää mahdollista nousta jaloilleen. Vaikka tänään onkin kansainvälinen epäonnistumisen päivä, niin täytyy muinakin päivinä olla oikeus epäonnistua.