Johtaako kukaan suomalaista koulutuspolitiikkaa?

  Pisa-tulokset ovat laskussa. Julkisessa keskustelussa on vaadittu muutosta. Kasvatustiede ja opettajankoulutuslaitokset ovat vuosikausia puhuneet muun muassa oppiaineet ylittävistä kokonaisuuksista, ilmiölähtöisyydestä, opetusteknologiasta ja tutkivasta oppimisesta. Mitä siis tapahtuu, kun lukiota lähdetään uudistamaan? Työryhmä istuu ja väittelee kaksi vuotta, kymmeniä lausuntoja jätetään ja julkinen keskustelu myllää kuukausia. Valtakunnan hallitus käyttää aivan liian paljon aikaansa talouslaman keskellä […]

Kirjoitustauolta osallistavaan budjetointiin

Olen tässä jo pidemmän aikaa  miettinyt, että mistä kirjoittaisin seuraavan blogin. Useampi aihe on pyörinyt mielessä, mutta mistään en ole saanut sellaista otetta, että olisi oikeasti päässyt kirjoittamiseen asti. Toisaalta on myös ollut erilaisia kiireitä opiskelijakuntahommien ja Vantaan Vihreiden puheenjohtajuuden kautta.

Nyt olen myös pitkästä aikaa palannut koulunpenkille. Olen suorittamassa menetelmäopintoja sekä englannin ykköskurssia. Edellisestä kerrasta on niin pitkä aika, että tässä on tiettyä uutuudenviehätystä.

Menetelmäopinnoissa olemme mukana mielenkiintoisessa projektissa. Helsingin kaupunki, nimittäin pilotoi osallistavan budjetoinnin mallia nuorten vapaa-aikaan liittyen. Pilotti kohdistetaan Haaga-Kaarelan sekä kaakkoisen alueen nuoriin. HUMAKin tehtävänä on tehdä esiselvitystä aiheesta.

Ideana on siis se, että otetaan tietty osa budjetista jonka käytöstä alueen nuoret itse saavat päättää. vastaavia kokeiluja ja malleja on jo käytössä maailmalla. Tässä tapauksessa rahamäärä on 50 000 euroa ja se koskee nimenomaan nuorten vapaa-ajan toimintaa. Kevään aikana on tarkoitus päättää, että millä tavalla osallistaminen budjetin rakentamiseen toteutetaan. Koska kyseessä on nuorten vapaa-aika, niin nuorilla itsellään on hyvin suuri rooli kokeilussa. Esiselvityksen pohjalta myös mietitään mahdollisia ikärajoja.

Suomessa meillä on käytössä edustuksellinen demokratia, mutta tämän tyyppisiä suoran vaikuttamisen malleja tulisi ottaa laajemmalti käyttöön. Nämä voisivat palvella aivan loistavasti lähidemokratian ja vaikkapa juuri nuorten äänen kuulemisen tavoitteita.

Itse toimin tällä hetkellä Vantaan kunnallispolitiikassa (varavaltuutettuna, ympäristölautakunnassa sekä Vantaan Vihreiden puheenjohtajana), joten olisin hyvin iloinen, mikäli Vantaalla kokeiltaisiin samanlaista mallia. Pohjana voisi olla vaikkapa nykyinen aluetoimikuntamalli, mutta osallistamisen täytyy tapahtua laajemmin.

Radikaalein muutos tässä on ajatuksen tasolla. Normaalisti budjetointi on ylhäältä johdettua ja palvelut toteutuvat käyttäjille sen mukaan, miten joku päättäjä on määrännyt. Tässä mallissa osan budjetista pääsee päättämään itse palveluiden käyttäjä, jolloin budjetointi tapahtuu alhaalta ylöspäin. Konkreettiset vaikutukset nähdään vasta sitten, kun tätä on kokeiltu tarpeeksi, mutta asukkaat saavat ainakin osallisuuden kokemuksen, mikä ei ole pelkästään kokemus vaan myös todellista osallistumista ja aitoa vaikuttamista.

Tästäkin aiheesta kuullaan varmaan lisää tämän kevään ja koko vuoden aikana, mutta nyt on ainakin tyhjän paperin kammoa hälvennetty kirjoitustauon jälkeen.

Globaalin kilpailun lapset

 A-studio: Talkissa (17.1.) keskusteltiin peruskoulusta, kasvatusvastuusta ja koululaisten kurittomuudesta. Virsi oli sama vanha. Koulujen näkökulmasta vanhemmat siirtävät vastuuta lasten kasvattamisesta kouluille ja ylikuormitetut opettajat eivät saa koululaisia kuriin taustalla hyörivien […]

Opiskelijan koti

Huomenna torstaina 27.9. on opiskelijoiden yhteinen kuntavaalitempaus. Pääkaupunkiseudulla opiskelijakunnat ja ylioppilaskunnat ovat yhdessä pohtineet, että minkälainen olisi opiskelijalle hyvä kunta. Tapahtuman teemana on opiskelijan koti.

Pääkaupunkiseudulla korkeakouluopiskelijoita on yli 90 000. Huomattavasti enemmän jos lasketaan myös toisen asteen opiskelijat. Tämän on pakko näkyös myös kuntien päätöksenteossa.

Kovasti on valiteltu opiskelija-asunto pulaa. Itsekin opiskelijana asun nyt yksityisessä vuokra-asunnossa enkä opiskelija-asunnossa, koska en ehtinyt tarpeekseni sellaista saada. Lisäksi opiskelupaikkakuntani on Nurmijärvi, joten en ilmeisesti edes saisi HOASilta asuntoa, vaikka koko muu elämäni onkin pääkaupunkiseudulla. (Korjatkaa jos olen väärässä.)

Tarvitsisimmekin enemmän vuokra-asuntoja, erityisesti yksiöt ovat kiven alla ja suhteellisesti todella kalliita.

Toinen todella tärkeä opiskelijoita koskeva teema on liikkuminen. Julkinen liikenne sekä kevyenliikenteen väylät tulee olla siinä kunnossa, että erittäin liikkuvat opiskelijat pääsevät helposti kulkemaan opinahjojensa, kodin sekä vapaa-ajan menojensa väliä. Baana on tärkeä lisäys koko Helsingin kevyelle liikenteelle, mutta missä on Vantaan ”baana”? Julkisen liikenteen vuorovälien tulisi olla tiheämpiä ja reittien nopeampia, jotta liikkuminen olisi sujuvaa.

Ilmaisesta joukkoliikenteestä on aina välillä puhuttu. Tällä hetkellä on kuitenkin tärkeämpää satsata laatuun, jotta mahdollisimman moni saadaan tässä vaiheessa joukkoliikenteen käyttäjäksi. Samalla täytyy tavoitella jatkuvasti alhaisempia hintoja, jottei kukkaron paksuus olisi este joukkoliikenteen käytölle.

Liikkuminen ja asuminen muodostaa suurimman osan kaikista opiskelijan menoista. Tämän jälkeen ei paljoa käteen jää. Siksi pitää panostaa asuntojen riittävyyteen ja hintatason kohtuullistamiseen sekä joukkoliikenteen toimivuuteen ja hintojen kurissa pitämiseen.

Kaupunki on kuitenkin myös opiskelijan koti. Kun opiskelija voi hyvin, vaikuttaa se koko kunnan hyvinvointiin.

Itse aion olla paikalla pääkaupunkiseudun opiskelijoiden kuntavaalitempauksessa Ylioppilasaukiolla klo 12-14.

Opiskelija opiskelijoiden puolesta

Tänään Narinkkatorilla oli mielenilmaus, jolla vaadittiin opintotuen sitomista indeksiin.Opintotuki riittää vain harvalla opiskelijalla elämiseen. On käytännössä pakko ottaa opintolainaa tai käydä töissä selvitäkseen. Mielestäni järjes…