On joulunaika. Koko maa hiljenee ja tänä vuonna valkoinen lumi luo joulurauhaa.
Ystäväni Liisa puhui viisaita syntymäpäiväpuheessaan. Teemme asioita jotka ovat kiireellisiä, emmekä asioita jotka ovat tärkeitä. Kiireiltämme meillä ei … Lue lisää
Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on jo kauan sitten julistanut, että hajajätevesisääntely on ”maalaisjärjen vastainen jo syntyessään”. Ministerin ja kokoomuksen mielestä vessavesiä voi lutrata maastoon ja vesistöihin miten kukin lystää.
Jokseenkin ensi töikseen kuluneena syksynä Grahn-Laasonen
ilmoitti hajajätevesisääntelyn joutuvan uuteen tarkasteluun. Tähän ilmeisesti
vaikuttivat sekä hänen omat aiemmat kannanottonsa että perussuomalaisten ja eräiden
keskustalaisten ulostulot.
Vuonna 2003 säädetystä hajajätevesiasetuksesta nousi kohu ”nolkyt-luvun”
lopulla, kun sääntely koettiin liian tiukaksi ja jäykäksi. Viime vaalikaudella
2011 asetusta uudistettiin niin, että tiukat puhdistusvaatimukset koskevat vain
ranta- ja pohjavesialueita. Samalla määräaikoja pidennettiin ja ikääntyneet (”mummon
pissa”!) kansalaiset vapautettiin kokonaan velvoitteista. Myös sosiaalisin
perustein on mahdollissta saada määräaikaista lykkäystä jätevesiremontteihin.
Nyt Grahn-Laasonen on ilmoittanut, että asetuksen takarajaa
venytetään keväästä 2016 kahdella vuodella ja että koko sääntely arvioidaan
uudelleen. On murheellista, että istuva ympäristöministeri sortuu
populistiselta pohjalta vanhaan tuttuun hajajätevesihumppaan.
Määräajan jatkaminen ei sinänsä ole katastrofi, sillä reilun
sadantuhannen kiinteistön remontit eivät todennäköisesti millään onnistuisi
kevääseen 2016 mennessä. Siihen on nimittäin aikaa enää yksi kesä.
Mutta asetuksen ja koko hajajätevesisääntelyn
kyseenalaistaminen ja laittaminen ”uuteen selvitykseen” on hämmästyttävä veto
ympäristöministeriltä. Nyt koko homma ja jätevesiasioiden kuntoonsaattaminen seisoo
niin kauan, kunnes ”lopullinen” ratkaisu on tiedossa. Ja kuka enää ylipäätään
luottaa siihen, että seuraava ratkaisu pitää? Lainsäädännön pitäisi olla
johdonmukaista.
Koko asian pääpihvi on kuitenkin ympäristönsuojelu.
Nykyaikaisen maalaisjärjen mukaista on, että jätevesiä ei voi puhdistamatta
laskea luontoon. Vessavedet aiheuttavat vesistöjen rehevöitymisen lisäksi
pohjavesien ja kaivojen pilaantumisvaaraa sekä hygieenisiä haittoja. Ei pelkkä
saostuskaivo (joka pysäyttää vain pökäleet) ehkäise näitä riskejä. Nyt
vessavesien laskeminen luontoon saa jatkua ennalta määräämättömän ajan.
Vuoden 2011 uudistus tehtiin huolellisen harkinnan jälkeen.
Tiukimmat vaatimukset koskevat vain herkillä alueilla olevia kiinteistöjä ja
lisäksi joustoa on sekä asukkaiden iän että elämäntilanteen perusteella.
Erittäin maalaisjärkistä lainsäädäntöä.
Ympäristönsuojelullisten ongelmien lisäksi Grahn-Laasosen
touhu aiheuttaa myös riskin korvausvaatimuksista. Kymmenet tuhannet
lainkuuliaiset kansalaiset ovat panneet toimeen jätevesiremontin. Jos sääntely
peruutetaan, on odotettavissa suuri määrä korvausvaatimuksia valtiolle – sen
johdosta että voimassa olevaa lakia on noudatettu. Ei suomalainen arvaa, että
säädettyjä lakeja peruutetaan.
Tempoilun johdosta koko hallituksen ja eri toten kokoomuksen
ympäristöpolitiikka herättää suurta kauhua. Kyse ei ole vain ympäristöministeri
Grahn-Laasosen sooloista – kokoomuksen ympäristöpolitiikka paljastaa kasvonsa.
Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on jo kauan sitten julistanut, että hajajätevesisääntely on ”maalaisjärjen vastainen jo syntyessään”. Ministerin ja kokoomuksen mielestä vessavesiä voi lutrata maastoon ja vesistöihin miten kukin lystää.
Jokseenkin ensi töikseen kuluneena syksynä Grahn-Laasonen
ilmoitti hajajätevesisääntelyn joutuvan uuteen tarkasteluun. Tähän ilmeisesti
vaikuttivat sekä hänen omat aiemmat kannanottonsa että perussuomalaisten ja eräiden
keskustalaisten ulostulot.
Vuonna 2003 säädetystä hajajätevesiasetuksesta nousi kohu ”nolkyt-luvun”
lopulla, kun sääntely koettiin liian tiukaksi ja jäykäksi. Viime vaalikaudella
2011 asetusta uudistettiin niin, että tiukat puhdistusvaatimukset koskevat vain
ranta- ja pohjavesialueita. Samalla määräaikoja pidennettiin ja ikääntyneet (”mummon
pissa”!) kansalaiset vapautettiin kokonaan velvoitteista. Myös sosiaalisin
perustein on mahdollissta saada määräaikaista lykkäystä jätevesiremontteihin.
Nyt Grahn-Laasonen on ilmoittanut, että asetuksen takarajaa
venytetään keväästä 2016 kahdella vuodella ja että koko sääntely arvioidaan
uudelleen. On murheellista, että istuva ympäristöministeri sortuu
populistiselta pohjalta vanhaan tuttuun hajajätevesihumppaan.
Määräajan jatkaminen ei sinänsä ole katastrofi, sillä reilun
sadantuhannen kiinteistön remontit eivät todennäköisesti millään onnistuisi
kevääseen 2016 mennessä. Siihen on nimittäin aikaa enää yksi kesä.
Mutta asetuksen ja koko hajajätevesisääntelyn
kyseenalaistaminen ja laittaminen ”uuteen selvitykseen” on hämmästyttävä veto
ympäristöministeriltä. Nyt koko homma ja jätevesiasioiden kuntoonsaattaminen seisoo
niin kauan, kunnes ”lopullinen” ratkaisu on tiedossa. Ja kuka enää ylipäätään
luottaa siihen, että seuraava ratkaisu pitää? Lainsäädännön pitäisi olla
johdonmukaista.
Koko asian pääpihvi on kuitenkin ympäristönsuojelu.
Nykyaikaisen maalaisjärjen mukaista on, että jätevesiä ei voi puhdistamatta
laskea luontoon. Vessavedet aiheuttavat vesistöjen rehevöitymisen lisäksi
pohjavesien ja kaivojen pilaantumisvaaraa sekä hygieenisiä haittoja. Ei pelkkä
saostuskaivo (joka pysäyttää vain pökäleet) ehkäise näitä riskejä. Nyt
vessavesien laskeminen luontoon saa jatkua ennalta määräämättömän ajan.
Vuoden 2011 uudistus tehtiin huolellisen harkinnan jälkeen.
Tiukimmat vaatimukset koskevat vain herkillä alueilla olevia kiinteistöjä ja
lisäksi joustoa on sekä asukkaiden iän että elämäntilanteen perusteella.
Erittäin maalaisjärkistä lainsäädäntöä.
Ympäristönsuojelullisten ongelmien lisäksi Grahn-Laasosen
touhu aiheuttaa myös riskin korvausvaatimuksista. Kymmenet tuhannet
lainkuuliaiset kansalaiset ovat panneet toimeen jätevesiremontin. Jos sääntely
peruutetaan, on odotettavissa suuri määrä korvausvaatimuksia valtiolle – sen
johdosta että voimassa olevaa lakia on noudatettu. Ei suomalainen arvaa, että
säädettyjä lakeja peruutetaan.
Tempoilun johdosta koko hallituksen ja eri toten kokoomuksen
ympäristöpolitiikka herättää suurta kauhua. Kyse ei ole vain ympäristöministeri
Grahn-Laasosen sooloista – kokoomuksen ympäristöpolitiikka paljastaa kasvonsa.
Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on jo kauan sitten julistanut, että hajajätevesisääntely on ”maalaisjärjen vastainen jo syntyessään”. Ministerin ja kokoomuksen mielestä vessavesiä voi lutrata maastoon ja vesistöihin miten kukin lystää.
Jokseenkin ensi töikseen kuluneena syksynä Grahn-Laasonen
ilmoitti hajajätevesisääntelyn joutuvan uuteen tarkasteluun. Tähän ilmeisesti
vaikuttivat sekä hänen omat aiemmat kannanottonsa että perussuomalaisten ja eräiden
keskustalaisten ulostulot.
Vuonna 2003 säädetystä hajajätevesiasetuksesta nousi kohu ”nolkyt-luvun”
lopulla, kun sääntely koettiin liian tiukaksi ja jäykäksi. Viime vaalikaudella
2011 asetusta uudistettiin niin, että tiukat puhdistusvaatimukset koskevat vain
ranta- ja pohjavesialueita. Samalla määräaikoja pidennettiin ja ikääntyneet (”mummon
pissa”!) kansalaiset vapautettiin kokonaan velvoitteista. Myös sosiaalisin
perustein on mahdollissta saada määräaikaista lykkäystä jätevesiremontteihin.
Nyt Grahn-Laasonen on ilmoittanut, että asetuksen takarajaa
venytetään keväästä 2016 kahdella vuodella ja että koko sääntely arvioidaan
uudelleen. On murheellista, että istuva ympäristöministeri sortuu
populistiselta pohjalta vanhaan tuttuun hajajätevesihumppaan.
Määräajan jatkaminen ei sinänsä ole katastrofi, sillä reilun
sadantuhannen kiinteistön remontit eivät todennäköisesti millään onnistuisi
kevääseen 2016 mennessä. Siihen on nimittäin aikaa enää yksi kesä.
Mutta asetuksen ja koko hajajätevesisääntelyn
kyseenalaistaminen ja laittaminen ”uuteen selvitykseen” on hämmästyttävä veto
ympäristöministeriltä. Nyt koko homma ja jätevesiasioiden kuntoonsaattaminen seisoo
niin kauan, kunnes ”lopullinen” ratkaisu on tiedossa. Ja kuka enää ylipäätään
luottaa siihen, että seuraava ratkaisu pitää? Lainsäädännön pitäisi olla
johdonmukaista.
Koko asian pääpihvi on kuitenkin ympäristönsuojelu.
Nykyaikaisen maalaisjärjen mukaista on, että jätevesiä ei voi puhdistamatta
laskea luontoon. Vessavedet aiheuttavat vesistöjen rehevöitymisen lisäksi
pohjavesien ja kaivojen pilaantumisvaaraa sekä hygieenisiä haittoja. Ei pelkkä
saostuskaivo (joka pysäyttää vain pökäleet) ehkäise näitä riskejä. Nyt
vessavesien laskeminen luontoon saa jatkua ennalta määräämättömän ajan.
Vuoden 2011 uudistus tehtiin huolellisen harkinnan jälkeen.
Tiukimmat vaatimukset koskevat vain herkillä alueilla olevia kiinteistöjä ja
lisäksi joustoa on sekä asukkaiden iän että elämäntilanteen perusteella.
Erittäin maalaisjärkistä lainsäädäntöä.
Ympäristönsuojelullisten ongelmien lisäksi Grahn-Laasosen
touhu aiheuttaa myös riskin korvausvaatimuksista. Kymmenet tuhannet
lainkuuliaiset kansalaiset ovat panneet toimeen jätevesiremontin. Jos sääntely
peruutetaan, on odotettavissa suuri määrä korvausvaatimuksia valtiolle – sen
johdosta että voimassa olevaa lakia on noudatettu. Ei suomalainen arvaa, että
säädettyjä lakeja peruutetaan.
Tempoilun johdosta koko hallituksen ja eri toten kokoomuksen
ympäristöpolitiikka herättää suurta kauhua. Kyse ei ole vain ympäristöministeri
Grahn-Laasosen sooloista – kokoomuksen ympäristöpolitiikka paljastaa kasvonsa.
Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on jo kauan sitten julistanut, että hajajätevesisääntely on ”maalaisjärjen vastainen jo syntyessään”. Ministerin ja kokoomuksen mielestä vessavesiä voi lutrata maastoon ja vesistöihin miten kukin lystää.
Jokseenkin ensi töikseen kuluneena syksynä Grahn-Laasonen
ilmoitti hajajätevesisääntelyn joutuvan uuteen tarkasteluun. Tähän ilmeisesti
vaikuttivat sekä hänen omat aiemmat kannanottonsa että perussuomalaisten ja eräiden
keskustalaisten ulostulot.
Vuonna 2003 säädetystä hajajätevesiasetuksesta nousi kohu ”nolkyt-luvun”
lopulla, kun sääntely koettiin liian tiukaksi ja jäykäksi. Viime vaalikaudella
2011 asetusta uudistettiin niin, että tiukat puhdistusvaatimukset koskevat vain
ranta- ja pohjavesialueita. Samalla määräaikoja pidennettiin ja ikääntyneet (”mummon
pissa”!) kansalaiset vapautettiin kokonaan velvoitteista. Myös sosiaalisin
perustein on mahdollissta saada määräaikaista lykkäystä jätevesiremontteihin.
Nyt Grahn-Laasonen on ilmoittanut, että asetuksen takarajaa
venytetään keväästä 2016 kahdella vuodella ja että koko sääntely arvioidaan
uudelleen. On murheellista, että istuva ympäristöministeri sortuu
populistiselta pohjalta vanhaan tuttuun hajajätevesihumppaan.
Määräajan jatkaminen ei sinänsä ole katastrofi, sillä reilun
sadantuhannen kiinteistön remontit eivät todennäköisesti millään onnistuisi
kevääseen 2016 mennessä. Siihen on nimittäin aikaa enää yksi kesä.
Mutta asetuksen ja koko hajajätevesisääntelyn
kyseenalaistaminen ja laittaminen ”uuteen selvitykseen” on hämmästyttävä veto
ympäristöministeriltä. Nyt koko homma ja jätevesiasioiden kuntoonsaattaminen seisoo
niin kauan, kunnes ”lopullinen” ratkaisu on tiedossa. Ja kuka enää ylipäätään
luottaa siihen, että seuraava ratkaisu pitää? Lainsäädännön pitäisi olla
johdonmukaista.
Koko asian pääpihvi on kuitenkin ympäristönsuojelu.
Nykyaikaisen maalaisjärjen mukaista on, että jätevesiä ei voi puhdistamatta
laskea luontoon. Vessavedet aiheuttavat vesistöjen rehevöitymisen lisäksi
pohjavesien ja kaivojen pilaantumisvaaraa sekä hygieenisiä haittoja. Ei pelkkä
saostuskaivo (joka pysäyttää vain pökäleet) ehkäise näitä riskejä. Nyt
vessavesien laskeminen luontoon saa jatkua ennalta määräämättömän ajan.
Vuoden 2011 uudistus tehtiin huolellisen harkinnan jälkeen.
Tiukimmat vaatimukset koskevat vain herkillä alueilla olevia kiinteistöjä ja
lisäksi joustoa on sekä asukkaiden iän että elämäntilanteen perusteella.
Erittäin maalaisjärkistä lainsäädäntöä.
Ympäristönsuojelullisten ongelmien lisäksi Grahn-Laasosen
touhu aiheuttaa myös riskin korvausvaatimuksista. Kymmenet tuhannet
lainkuuliaiset kansalaiset ovat panneet toimeen jätevesiremontin. Jos sääntely
peruutetaan, on odotettavissa suuri määrä korvausvaatimuksia valtiolle – sen
johdosta että voimassa olevaa lakia on noudatettu. Ei suomalainen arvaa, että
säädettyjä lakeja peruutetaan.
Tempoilun johdosta koko hallituksen ja eri toten kokoomuksen
ympäristöpolitiikka herättää suurta kauhua. Kyse ei ole vain ympäristöministeri
Grahn-Laasosen sooloista – kokoomuksen ympäristöpolitiikka paljastaa kasvonsa.
Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on jo kauan sitten julistanut, että hajajätevesisääntely on ”maalaisjärjen vastainen jo syntyessään”. Ministerin ja kokoomuksen mielestä vessavesiä voi lutrata maastoon ja vesistöihin miten kukin lystää.
Jokseenkin ensi töikseen kuluneena syksynä Grahn-Laasonen
ilmoitti hajajätevesisääntelyn joutuvan uuteen tarkasteluun. Tähän ilmeisesti
vaikuttivat sekä hänen omat aiemmat kannanottonsa että perussuomalaisten ja eräiden
keskustalaisten ulostulot.
Vuonna 2003 säädetystä hajajätevesiasetuksesta nousi kohu ”nolkyt-luvun”
lopulla, kun sääntely koettiin liian tiukaksi ja jäykäksi. Viime vaalikaudella
2011 asetusta uudistettiin niin, että tiukat puhdistusvaatimukset koskevat vain
ranta- ja pohjavesialueita. Samalla määräaikoja pidennettiin ja ikääntyneet (”mummon
pissa”!) kansalaiset vapautettiin kokonaan velvoitteista. Myös sosiaalisin
perustein on mahdollissta saada määräaikaista lykkäystä jätevesiremontteihin.
Nyt Grahn-Laasonen on ilmoittanut, että asetuksen takarajaa
venytetään keväästä 2016 kahdella vuodella ja että koko sääntely arvioidaan
uudelleen. On murheellista, että istuva ympäristöministeri sortuu
populistiselta pohjalta vanhaan tuttuun hajajätevesihumppaan.
Määräajan jatkaminen ei sinänsä ole katastrofi, sillä reilun
sadantuhannen kiinteistön remontit eivät todennäköisesti millään onnistuisi
kevääseen 2016 mennessä. Siihen on nimittäin aikaa enää yksi kesä.
Mutta asetuksen ja koko hajajätevesisääntelyn
kyseenalaistaminen ja laittaminen ”uuteen selvitykseen” on hämmästyttävä veto
ympäristöministeriltä. Nyt koko homma ja jätevesiasioiden kuntoonsaattaminen seisoo
niin kauan, kunnes ”lopullinen” ratkaisu on tiedossa. Ja kuka enää ylipäätään
luottaa siihen, että seuraava ratkaisu pitää? Lainsäädännön pitäisi olla
johdonmukaista.
Koko asian pääpihvi on kuitenkin ympäristönsuojelu.
Nykyaikaisen maalaisjärjen mukaista on, että jätevesiä ei voi puhdistamatta
laskea luontoon. Vessavedet aiheuttavat vesistöjen rehevöitymisen lisäksi
pohjavesien ja kaivojen pilaantumisvaaraa sekä hygieenisiä haittoja. Ei pelkkä
saostuskaivo (joka pysäyttää vain pökäleet) ehkäise näitä riskejä. Nyt
vessavesien laskeminen luontoon saa jatkua ennalta määräämättömän ajan.
Vuoden 2011 uudistus tehtiin huolellisen harkinnan jälkeen.
Tiukimmat vaatimukset koskevat vain herkillä alueilla olevia kiinteistöjä ja
lisäksi joustoa on sekä asukkaiden iän että elämäntilanteen perusteella.
Erittäin maalaisjärkistä lainsäädäntöä.
Ympäristönsuojelullisten ongelmien lisäksi Grahn-Laasosen
touhu aiheuttaa myös riskin korvausvaatimuksista. Kymmenet tuhannet
lainkuuliaiset kansalaiset ovat panneet toimeen jätevesiremontin. Jos sääntely
peruutetaan, on odotettavissa suuri määrä korvausvaatimuksia valtiolle – sen
johdosta että voimassa olevaa lakia on noudatettu. Ei suomalainen arvaa, että
säädettyjä lakeja peruutetaan.
Tempoilun johdosta koko hallituksen ja eri toten kokoomuksen
ympäristöpolitiikka herättää suurta kauhua. Kyse ei ole vain ympäristöministeri
Grahn-Laasosen sooloista – kokoomuksen ympäristöpolitiikka paljastaa kasvonsa.
Olen iloinen siitä, että seudun maankäyttösuunnitelma, asuntostrategia ja liikenne-järjestelmäsuunnitelma on laadittu kokonaisuutena.
Vantaan laatimassa lausunnossa on todettu, että seuraavan vuosikymmenen kasvu on Vantaalla osoitettu yleiskaavassa rakentamiseen varatuille alueille. Ristiriitoja syntyy … Lue lisää
Etenkin porvaripuolueet ovat sote-uudistuksen yhteydessä hehkuttaneet niin sanotun Ruotsin mallin erinomaisuutta. Väitetään, että naapurien ”raha seuraa potilasta” -malli hoitaisi kertaheitolla perusterveydenhuollon ongelmat kuntoon. Ruotsalaisten tuore raportti ei maalaa ollenkaan niin auvoista kuvaa uudistuksesta.
Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirasto Riksrevisionen on
tutkinut kahden suuren perusterveydenhuollon uudistuksen vaikutuksia Ruotsissa.
Nämä ovat hoitotakuu ja valinnanvapaus eli vårdval-järjestelmä, jossa
potilaalla on oikeus valita palvelun tuottaja julkisista ja yksityisistä
tuottajista. Malliin liittyy korvausjärjestelmä, jossa raha seuraa potilasta.
Uudistukset ovat helpottaneet hoitoon pääsyä, toteaa
Riksrevisionen raportissaan. Hyötyjiä ovat kuitenkin olleet lähinnä potilaat,
joiden hoidontarve on vähäisempi ja sosioekonominen asema parempi. Raportin
mukaan vuokralääkärien tarve on edelleen suuri koko maassa ja kaikkein suurin
haja-asutusalueilla. Kaupungeissa ja taajamissa lääkäreitä on suhteellisesti enemmän
siellä, missä oletettu hoidontarve on pienempi – eli rikkaiden ja
hyvintoimeentulevien asuinalueilla.
Ruotsissa näiden uudistusten jälkeen näyttää olevan entistä
vaikeampi toteuttaa periaatteita kaikille yhdenvertaisesta hoidosta ja
vaikeimmin sairaiden priorisoinnista, Riksrevisionen arvioi. Hoitoa tarvitsevia
potilaita syrjitään, vaikka terveyskeskukset kilpailevat potilaista. Terveiden
potilaiden lääkärissäkäynnit ovat lisääntyneet, sairaiden vähentyneet.
Hoitokustannukset näyttävät kasvavan, kritisoi Ruotsin valtiontalouden
tarkastusvirasto.
Raportin perusteella voidaan sanoa, ettei terveyskeskusten
lukumäärä ole lisääntynyt alueilla, joilla hoidolle olisi enemmän tarvetta.
Potilaat ovat tyytyväisiä, mutta enimmäkseen itsestään paranevien sairauksien
hoitoon käytetty aika on pois vakavammin sairailta. Raportti
osoittaa, että hoitoon pääsevät paremmin juuri potilaat, joilla on lievempiä
vaivoja. Monisairaat jäävät sivuun.
Ruotsin kokemuksesta tulisi ottaa oppia. Pitääkin miettiä sote-uudistuksen
jatkovalmistelussa parempia keinoja perusterveydenhuollon kohentamiseen ja potilaiden
ohjautumiseen oikeisiin hoitopaikkoihin. Mieluummin sellaisia, jotka toimivat
ja jotka edistävät terveyserojen kaventamista – ainakin ilman tehokkaita
kannusteita raha näyttää seuraavan mieluummin hyväosaisia kuin moniongelmaisia
potilaita…
Etenkin porvaripuolueet ovat sote-uudistuksen yhteydessä hehkuttaneet niin sanotun Ruotsin mallin erinomaisuutta. Väitetään, että naapurien ”raha seuraa potilasta” -malli hoitaisi kertaheitolla perusterveydenhuollon ongelmat kuntoon. Ruotsalaisten tuore raportti ei maalaa ollenkaan niin auvoista kuvaa uudistuksesta.
Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirasto Riksrevisionen on
tutkinut kahden suuren perusterveydenhuollon uudistuksen vaikutuksia Ruotsissa.
Nämä ovat hoitotakuu ja valinnanvapaus eli vårdval-järjestelmä, jossa
potilaalla on oikeus valita palvelun tuottaja julkisista ja yksityisistä
tuottajista. Malliin liittyy korvausjärjestelmä, jossa raha seuraa potilasta.
Uudistukset ovat helpottaneet hoitoon pääsyä, toteaa
Riksrevisionen raportissaan. Hyötyjiä ovat kuitenkin olleet lähinnä potilaat,
joiden hoidontarve on vähäisempi ja sosioekonominen asema parempi. Raportin
mukaan vuokralääkärien tarve on edelleen suuri koko maassa ja kaikkein suurin
haja-asutusalueilla. Kaupungeissa ja taajamissa lääkäreitä on suhteellisesti enemmän
siellä, missä oletettu hoidontarve on pienempi – eli rikkaiden ja
hyvintoimeentulevien asuinalueilla.
Ruotsissa näiden uudistusten jälkeen näyttää olevan entistä
vaikeampi toteuttaa periaatteita kaikille yhdenvertaisesta hoidosta ja
vaikeimmin sairaiden priorisoinnista, Riksrevisionen arvioi. Hoitoa tarvitsevia
potilaita syrjitään, vaikka terveyskeskukset kilpailevat potilaista. Terveiden
potilaiden lääkärissäkäynnit ovat lisääntyneet, sairaiden vähentyneet.
Hoitokustannukset näyttävät kasvavan, kritisoi Ruotsin valtiontalouden
tarkastusvirasto.
Raportin perusteella voidaan sanoa, ettei terveyskeskusten
lukumäärä ole lisääntynyt alueilla, joilla hoidolle olisi enemmän tarvetta.
Potilaat ovat tyytyväisiä, mutta enimmäkseen itsestään paranevien sairauksien
hoitoon käytetty aika on pois vakavammin sairailta. Raportti
osoittaa, että hoitoon pääsevät paremmin juuri potilaat, joilla on lievempiä
vaivoja. Monisairaat jäävät sivuun.
Ruotsin kokemuksesta tulisi ottaa oppia. Pitääkin miettiä sote-uudistuksen
jatkovalmistelussa parempia keinoja perusterveydenhuollon kohentamiseen ja potilaiden
ohjautumiseen oikeisiin hoitopaikkoihin. Mieluummin sellaisia, jotka toimivat
ja jotka edistävät terveyserojen kaventamista – ainakin ilman tehokkaita
kannusteita raha näyttää seuraavan mieluummin hyväosaisia kuin moniongelmaisia
potilaita…