Millaista potilasta raha seuraa?

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 14.12.2014 | Blogit

Etenkin porvaripuolueet ovat sote-uudistuksen yhteydessä hehkuttaneet niin sanotun Ruotsin mallin erinomaisuutta. Väitetään, että naapurien ”raha seuraa potilasta” -malli hoitaisi kertaheitolla perusterveydenhuollon ongelmat kuntoon. Ruotsalaisten tuore raportti ei maalaa ollenkaan niin auvoista kuvaa uudistuksesta.

Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirasto Riksrevisionen on
tutkinut kahden suuren perusterveydenhuollon uudistuksen vaikutuksia Ruotsissa.
Nämä ovat hoitotakuu ja valinnanvapaus eli vårdval-järjestelmä, jossa
potilaalla on oikeus valita palvelun tuottaja julkisista ja yksityisistä
tuottajista. Malliin liittyy korvausjärjestelmä, jossa raha seuraa potilasta.

Uudistukset ovat helpottaneet hoitoon pääsyä, toteaa
Riksrevisionen raportissaan. Hyötyjiä ovat kuitenkin olleet lähinnä potilaat,
joiden hoidontarve on vähäisempi ja sosioekonominen asema parempi. Raportin
mukaan vuokralääkärien tarve on edelleen suuri koko maassa ja kaikkein suurin
haja-asutusalueilla. Kaupungeissa ja taajamissa lääkäreitä on suhteellisesti enemmän
siellä, missä oletettu hoidontarve on pienempi – eli rikkaiden ja
hyvintoimeentulevien asuinalueilla.

Ruotsissa näiden uudistusten jälkeen näyttää olevan entistä
vaikeampi toteuttaa periaatteita kaikille yhdenvertaisesta hoidosta ja
vaikeimmin sairaiden priorisoinnista, Riksrevisionen arvioi. Hoitoa tarvitsevia
potilaita syrjitään, vaikka terveyskeskukset kilpailevat potilaista. Terveiden
potilaiden lääkärissäkäynnit ovat lisääntyneet, sairaiden vähentyneet.
Hoitokustannukset näyttävät kasvavan, kritisoi Ruotsin valtiontalouden
tarkastusvirasto.

Raportin perusteella voidaan sanoa, ettei terveyskeskusten
lukumäärä ole lisääntynyt alueilla, joilla hoidolle olisi enemmän tarvetta.
Potilaat ovat tyytyväisiä, mutta enimmäkseen itsestään paranevien sairauksien
hoitoon käytetty aika on pois vakavammin sairailta. Raportti
osoittaa, että hoitoon pääsevät paremmin juuri potilaat, joilla on lievempiä
vaivoja. Monisairaat jäävät sivuun.

Ruotsin kokemuksesta tulisi ottaa oppia. Pitääkin miettiä sote-uudistuksen
jatkovalmistelussa parempia keinoja perusterveydenhuollon kohentamiseen ja potilaiden
ohjautumiseen oikeisiin hoitopaikkoihin. Mieluummin sellaisia, jotka toimivat
ja jotka edistävät terveyserojen kaventamista – ainakin ilman tehokkaita
kannusteita raha näyttää seuraavan mieluummin hyväosaisia kuin moniongelmaisia
potilaita…

Millaista potilasta raha seuraa?

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 14.12.2014 | Blogit

Etenkin porvaripuolueet ovat sote-uudistuksen yhteydessä hehkuttaneet niin sanotun Ruotsin mallin erinomaisuutta. Väitetään, että naapurien ”raha seuraa potilasta” -malli hoitaisi kertaheitolla perusterveydenhuollon ongelmat kuntoon. Ruotsalaisten tuore raportti ei maalaa ollenkaan niin auvoista kuvaa uudistuksesta.

Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirasto Riksrevisionen on
tutkinut kahden suuren perusterveydenhuollon uudistuksen vaikutuksia Ruotsissa.
Nämä ovat hoitotakuu ja valinnanvapaus eli vårdval-järjestelmä, jossa
potilaalla on oikeus valita palvelun tuottaja julkisista ja yksityisistä
tuottajista. Malliin liittyy korvausjärjestelmä, jossa raha seuraa potilasta.

Uudistukset ovat helpottaneet hoitoon pääsyä, toteaa
Riksrevisionen raportissaan. Hyötyjiä ovat kuitenkin olleet lähinnä potilaat,
joiden hoidontarve on vähäisempi ja sosioekonominen asema parempi. Raportin
mukaan vuokralääkärien tarve on edelleen suuri koko maassa ja kaikkein suurin
haja-asutusalueilla. Kaupungeissa ja taajamissa lääkäreitä on suhteellisesti enemmän
siellä, missä oletettu hoidontarve on pienempi – eli rikkaiden ja
hyvintoimeentulevien asuinalueilla.

Ruotsissa näiden uudistusten jälkeen näyttää olevan entistä
vaikeampi toteuttaa periaatteita kaikille yhdenvertaisesta hoidosta ja
vaikeimmin sairaiden priorisoinnista, Riksrevisionen arvioi. Hoitoa tarvitsevia
potilaita syrjitään, vaikka terveyskeskukset kilpailevat potilaista. Terveiden
potilaiden lääkärissäkäynnit ovat lisääntyneet, sairaiden vähentyneet.
Hoitokustannukset näyttävät kasvavan, kritisoi Ruotsin valtiontalouden
tarkastusvirasto.

Raportin perusteella voidaan sanoa, ettei terveyskeskusten
lukumäärä ole lisääntynyt alueilla, joilla hoidolle olisi enemmän tarvetta.
Potilaat ovat tyytyväisiä, mutta enimmäkseen itsestään paranevien sairauksien
hoitoon käytetty aika on pois vakavammin sairailta. Raportti
osoittaa, että hoitoon pääsevät paremmin juuri potilaat, joilla on lievempiä
vaivoja. Monisairaat jäävät sivuun.

Ruotsin kokemuksesta tulisi ottaa oppia. Pitääkin miettiä sote-uudistuksen
jatkovalmistelussa parempia keinoja perusterveydenhuollon kohentamiseen ja potilaiden
ohjautumiseen oikeisiin hoitopaikkoihin. Mieluummin sellaisia, jotka toimivat
ja jotka edistävät terveyserojen kaventamista – ainakin ilman tehokkaita
kannusteita raha näyttää seuraavan mieluummin hyväosaisia kuin moniongelmaisia
potilaita…

Kokoomuksen suoveivaukset

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 8.12.2014 | Blogit

Taannoin kokoomus korosti luontoystävällisyyttään mainostamalla, että ”vihreällä on viisi miljoonaa sävyä”. Monet noista sävyistä näyttävät olevan niin sameita, että vihreäksi tunnistaminen on mahdotonta. Kokoomuksen mielestä nähtävästi mustakin on vihreää.

Uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on onnistunut
puliveivaamaan suoasiat sekaisin: perusteellisesti valmistellun soidensuojelun
täydennysohjelman tulevaisuus on nyt hämärän peitossa. Valtion ja ehkä metsäyhtiöiden maiden osalta
ilmeisesti päästään alkuun, mutta ohjelman kokonaisuus on pantu uuteen valmisteluun.
Ratkaisut jäävät seuraavan hallituksen kontolle.

Tämä on murheellista katseltavaa, varsinkin kun mitään
vastakkainasettelua ei ollut näköpiirissä. Etenkin eteläisen Suomen soiden
surkea suojelutilanne on laajalti tiedossa, ja viimeiset luonnontilaisina säilyneet
suorippeet pitäisi suojella pikavauhtia.

Soiden suojeleminen on aika erilaista kuin metsien suojelu,
koska suo pitää suojella vesitaloudellisena kokonaisuutena. Toisekseen soiden
hyötykäyttöarvo on tuntuvasti vähäisempi kuin metsien: hallitusohjelmassa, suostrategiassa
ja uudessa ympäristönsuojelulaissa mahdollinen turvetuotanto ohjataan
luontoarvonsa jo menettäneille soille. Merkittäviä suojeluarvoja omaavalle
suolle ei turvelupia ole mahdollista saada. Niinpä suojelusuon omistaja ei voi
menettää suuria taloudellisia hyötyjä.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan toteutettuna soidensuojelun
täydennysohjelma olisi mitä luultavimmin onnistunut ilman mitään
vastakkainasettelua. Ohjelman tavoitteena oli 100 000 hehtaaria, ja sitä
varten kartoitettiin noin kolminkertainen määrä soita. Joustovaraa olisi ollut
siis paljon, ja vain kaikkein arvokkaimpien soiden kohdalla oltaisiin voitu
joutua lunastuksiin, mikäli maanomistajat olisivat olleet vastahankaisia.

Ministeri Grahn-Laasonen ja kokoomus kehittivät siis ihan
itse ongelman, jota ei ollut olemassa. Tämän vatkaamisen seurauksena
soidensuojelu on suuressa vaarassa mennä täysin plörinäksi.

Se on surullista, sillä suoluonnon suojelu on erittäin
huonolla tolalla etenkin Etelä-Suomessa. Tämä luonnonsuojelun heikko kohta
olisi pitänyt hoitaa ripeästi maaliin. Siihen oli olemassa kaikki eväät, mutta
nyt koko savotan onnistumisesta ei ole minkäänlaista varmuutta.

Kokoomuksen suoveivaukset

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 8.12.2014 | Blogit

Taannoin kokoomus korosti luontoystävällisyyttään mainostamalla, että ”vihreällä on viisi miljoonaa sävyä”. Monet noista sävyistä näyttävät olevan niin sameita, että vihreäksi tunnistaminen on mahdotonta. Kokoomuksen mielestä nähtävästi mustakin on vihreää.

Uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on onnistunut
puliveivaamaan suoasiat sekaisin: perusteellisesti valmistellun soidensuojelun
täydennysohjelman tulevaisuus on nyt hämärän peitossa. Valtion ja ehkä metsäyhtiöiden maiden osalta
ilmeisesti päästään alkuun, mutta ohjelman kokonaisuus on pantu uuteen valmisteluun.
Ratkaisut jäävät seuraavan hallituksen kontolle.

Tämä on murheellista katseltavaa, varsinkin kun mitään
vastakkainasettelua ei ollut näköpiirissä. Etenkin eteläisen Suomen soiden
surkea suojelutilanne on laajalti tiedossa, ja viimeiset luonnontilaisina säilyneet
suorippeet pitäisi suojella pikavauhtia.

Soiden suojeleminen on aika erilaista kuin metsien suojelu,
koska suo pitää suojella vesitaloudellisena kokonaisuutena. Toisekseen soiden
hyötykäyttöarvo on tuntuvasti vähäisempi kuin metsien: hallitusohjelmassa, suostrategiassa
ja uudessa ympäristönsuojelulaissa mahdollinen turvetuotanto ohjataan
luontoarvonsa jo menettäneille soille. Merkittäviä suojeluarvoja omaavalle
suolle ei turvelupia ole mahdollista saada. Niinpä suojelusuon omistaja ei voi
menettää suuria taloudellisia hyötyjä.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan toteutettuna soidensuojelun
täydennysohjelma olisi mitä luultavimmin onnistunut ilman mitään
vastakkainasettelua. Ohjelman tavoitteena oli 100 000 hehtaaria, ja sitä
varten kartoitettiin noin kolminkertainen määrä soita. Joustovaraa olisi ollut
siis paljon, ja vain kaikkein arvokkaimpien soiden kohdalla oltaisiin voitu
joutua lunastuksiin, mikäli maanomistajat olisivat olleet vastahankaisia.

Ministeri Grahn-Laasonen ja kokoomus kehittivät siis ihan
itse ongelman, jota ei ollut olemassa. Tämän vatkaamisen seurauksena
soidensuojelu on suuressa vaarassa mennä täysin plörinäksi.

Se on surullista, sillä suoluonnon suojelu on erittäin
huonolla tolalla etenkin Etelä-Suomessa. Tämä luonnonsuojelun heikko kohta
olisi pitänyt hoitaa ripeästi maaliin. Siihen oli olemassa kaikki eväät, mutta
nyt koko savotan onnistumisesta ei ole minkäänlaista varmuutta.

Kokoomuksen suoveivaukset

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 8.12.2014 | Blogit

Taannoin kokoomus korosti luontoystävällisyyttään mainostamalla, että ”vihreällä on viisi miljoonaa sävyä”. Monet noista sävyistä näyttävät olevan niin sameita, että vihreäksi tunnistaminen on mahdotonta. Kokoomuksen mielestä nähtävästi mustakin on vihreää.

Uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on onnistunut
puliveivaamaan suoasiat sekaisin: perusteellisesti valmistellun soidensuojelun
täydennysohjelman tulevaisuus on nyt hämärän peitossa. Valtion ja ehkä metsäyhtiöiden maiden osalta
ilmeisesti päästään alkuun, mutta ohjelman kokonaisuus on pantu uuteen valmisteluun.
Ratkaisut jäävät seuraavan hallituksen kontolle.

Tämä on murheellista katseltavaa, varsinkin kun mitään
vastakkainasettelua ei ollut näköpiirissä. Etenkin eteläisen Suomen soiden
surkea suojelutilanne on laajalti tiedossa, ja viimeiset luonnontilaisina säilyneet
suorippeet pitäisi suojella pikavauhtia.

Soiden suojeleminen on aika erilaista kuin metsien suojelu,
koska suo pitää suojella vesitaloudellisena kokonaisuutena. Toisekseen soiden
hyötykäyttöarvo on tuntuvasti vähäisempi kuin metsien: hallitusohjelmassa, suostrategiassa
ja uudessa ympäristönsuojelulaissa mahdollinen turvetuotanto ohjataan
luontoarvonsa jo menettäneille soille. Merkittäviä suojeluarvoja omaavalle
suolle ei turvelupia ole mahdollista saada. Niinpä suojelusuon omistaja ei voi
menettää suuria taloudellisia hyötyjä.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan toteutettuna soidensuojelun
täydennysohjelma olisi mitä luultavimmin onnistunut ilman mitään
vastakkainasettelua. Ohjelman tavoitteena oli 100 000 hehtaaria, ja sitä
varten kartoitettiin noin kolminkertainen määrä soita. Joustovaraa olisi ollut
siis paljon, ja vain kaikkein arvokkaimpien soiden kohdalla oltaisiin voitu
joutua lunastuksiin, mikäli maanomistajat olisivat olleet vastahankaisia.

Ministeri Grahn-Laasonen ja kokoomus kehittivät siis ihan
itse ongelman, jota ei ollut olemassa. Tämän vatkaamisen seurauksena
soidensuojelu on suuressa vaarassa mennä täysin plörinäksi.

Se on surullista, sillä suoluonnon suojelu on erittäin
huonolla tolalla etenkin Etelä-Suomessa. Tämä luonnonsuojelun heikko kohta
olisi pitänyt hoitaa ripeästi maaliin. Siihen oli olemassa kaikki eväät, mutta
nyt koko savotan onnistumisesta ei ole minkäänlaista varmuutta.

Kokoomuksen suoveivaukset

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 8.12.2014 | Blogit

Taannoin kokoomus korosti luontoystävällisyyttään mainostamalla, että ”vihreällä on viisi miljoonaa sävyä”. Monet noista sävyistä näyttävät olevan niin sameita, että vihreäksi tunnistaminen on mahdotonta. Kokoomuksen mielestä nähtävästi mustakin on vihreää.

Uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on onnistunut
puliveivaamaan suoasiat sekaisin: perusteellisesti valmistellun soidensuojelun
täydennysohjelman tulevaisuus on nyt hämärän peitossa. Valtion ja ehkä metsäyhtiöiden maiden osalta
ilmeisesti päästään alkuun, mutta ohjelman kokonaisuus on pantu uuteen valmisteluun.
Ratkaisut jäävät seuraavan hallituksen kontolle.

Tämä on murheellista katseltavaa, varsinkin kun mitään
vastakkainasettelua ei ollut näköpiirissä. Etenkin eteläisen Suomen soiden
surkea suojelutilanne on laajalti tiedossa, ja viimeiset luonnontilaisina säilyneet
suorippeet pitäisi suojella pikavauhtia.

Soiden suojeleminen on aika erilaista kuin metsien suojelu,
koska suo pitää suojella vesitaloudellisena kokonaisuutena. Toisekseen soiden
hyötykäyttöarvo on tuntuvasti vähäisempi kuin metsien: hallitusohjelmassa, suostrategiassa
ja uudessa ympäristönsuojelulaissa mahdollinen turvetuotanto ohjataan
luontoarvonsa jo menettäneille soille. Merkittäviä suojeluarvoja omaavalle
suolle ei turvelupia ole mahdollista saada. Niinpä suojelusuon omistaja ei voi
menettää suuria taloudellisia hyötyjä.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan toteutettuna soidensuojelun
täydennysohjelma olisi mitä luultavimmin onnistunut ilman mitään
vastakkainasettelua. Ohjelman tavoitteena oli 100 000 hehtaaria, ja sitä
varten kartoitettiin noin kolminkertainen määrä soita. Joustovaraa olisi ollut
siis paljon, ja vain kaikkein arvokkaimpien soiden kohdalla oltaisiin voitu
joutua lunastuksiin, mikäli maanomistajat olisivat olleet vastahankaisia.

Ministeri Grahn-Laasonen ja kokoomus kehittivät siis ihan
itse ongelman, jota ei ollut olemassa. Tämän vatkaamisen seurauksena
soidensuojelu on suuressa vaarassa mennä täysin plörinäksi.

Se on surullista, sillä suoluonnon suojelu on erittäin
huonolla tolalla etenkin Etelä-Suomessa. Tämä luonnonsuojelun heikko kohta
olisi pitänyt hoitaa ripeästi maaliin. Siihen oli olemassa kaikki eväät, mutta
nyt koko savotan onnistumisesta ei ole minkäänlaista varmuutta.

Fennovoiman riskit

mennessä sirpakauppinen.fi/blog/all | 4.12.2014 | Blogit

Fennovoiman rakentamiseen liittyy suuret taloudelliset riskit, joilla on myös elinkeinopoiittisia vaikutuksia. Tämän lisäksi Fennovoima lisää voimakkaasti Suomen energiahuollon Venäjä-riippuvuutta. Fortumin mukaantulo tässä vaiheessa osoittaa miten Ven…