Pekka Haavisto, unelmieni presidentti

Kun minulta on kysytty,  kuka on idolisi tai esikuvasi, on minun ollut vaikea vastata. On ihmisiä, jotka toimivat joillain elämänalueilla ihailtavasti, mutta saattavat samaan aikaan olla pikkusieluisia egoisteja tai toimia toisinajattelijoita kohtaan epäarvostavasti. Politiikassa toimiessa kai pitäisi ihailla jotakin oman puolueensa kärkihahmoa. En ole koskaan kuitenkaan oikein syttynyt niin kovasti kenenkään puolesta, että seuraisin tätä esikuvanani.

Pekka Haavisto on kuitenkin presidentinvaalikampanjansa myötä herättänyt minussa uudenlaista ihailua, ja huomaan pitäväni häntä jonkinlaisena poliittisena esikuvana. Pekassa on jotain sellaista syvää ja rauhallista humaania viisautta, joka erottaa hänet muista. Hän ei ”suvaitse muita” ylhäältä käsin. Hän arvostaa ja kuuntelee kaikkia, yrittää aidosti ymmärtää erilaisia ihmisiä ja heidän lähtökohtiaan. Hänessä on niin sydämen viisautta, käytännönläheistä tekijää kuin kirkasta älykköäkin. Omalla rauhallisella, analyyttisella otteellaan hän tarkastelee niin pieniä kuin isojakin maailman kysymyksiä ja hänellä tuntuu olevan loppuun asti mietitty oma ajatus jokaiseen kysymykseen. Monesti hänen vastauksensa on sellainen, että itse ihan hämmästyy: miksei tuotakin ikuisuuskysymystä ole koskaan tultu ajatelleeksi noin! Pekalta ei kuule latteuksia tai itsestäänselvyyksiä.
Pekasta tulisi hieno presidentti. Hän ottaisi aidosti esiin yhteiskunnan epäkohtia, laajasti, ei pelkästään vihreille tyypillisissä kysymyksissä. Hän voisi yhdistää jakaantumassa olevaa kansaa lämpimällä, kuuntelevalla otteellaan. 

Todennäköistä on, että unelmieni presidentti jää vielä unelmaksi. Mutta olen todella iloinen siitä, että olen löytänyt ihmisen, jota voin todella katsoa ylöspäin ihaillen. Olen monesti ollut pettynyt politiikkaan. Liian monille se on kenttä, jossa voi toteuttaa omaa egotrippiä. Liian usein keskitytään vain oman musta-valkoisen totuuskäsityksen eteenpäin ajamiseen, muita kuuntelematta. Pekasta olen saanut voimaa uskoa, että on myös muunlaisia toimintatapoja, ja myös niitä toteuttamalla voi päästä asemaan, jossa asioihin voi aidosti vaikuttaa.

Vaaliteltta Tikkuraitilla ja Paalutorilla 13-14.1.

Presidentinvaalikampanjaa perjantaina Tikkuraitilla klo 14-18 ja lauantaina Paalutorilla 10-15. Paikan päällä jaetaan lehtiä, flaijereita ja pinssejä. Ilmoittaudu telttapäivystäjäksi oheisen doodlen kautta. http://doodle.com/55cwuq55wzp9bt3e Huom! Lämpimät vaatteet...

Kun viestintä epäonnistuu

Vuonna 1912 uponneen loistoristeilijä Titanicin aarteita huutokaupataan ensi keväänä. Laivan piti olla uppoamaton ja kuinkas sitten kävikään, että tuon ajan uusimman tekniikan mukaisesti suunniteltu laiva meni ja upposi ja vielä … Lue lisää

Löysin sisäisen Anu Harkkini

Aloitin tänä syksynä uuden harrastuksen, askartelun.

Olen aina tykännyt suunnitella ja nyhrätä käsin kauniita asioita. Pienenä olin vuosikausia kuvataidekoulussa, tykkäsin kovasti kuvistunneista niin koulussa kuin yliopistossakin OKL:n aikoina. Joskus mietin jopa ryhtymistä kuvisopettajaksi. Aina kun olen eksynyt yksittäiseen askartelupajaan vaikka päiväkodin vanhempainillassa, olen innoissani unohtanut ulkopuolisen maailman ja keskittynyt nyhertämään jotakin hölmöä kynttilänjalkaa kunnes tädit alkavat hätistellä porukkaa ulos.

Olen usein aloittanut kutomisen, mutta jättänyt useimmat tuotokset jossain vaiheessa kesken. On kivempi suunnitella ja toteuttaa juttuja nopella sykkeellä, kuin käyttää suunnittelun jälkeen kuukausia lopputulokseen tuottamiseen.
Niinpä kun eksyin pari kuukautta sitten työpaikkaani vastapäätä olevaan Sinelli-askartelukauppaan ja aloitin ihan oman yksityisen askarteluharrastukseni, mietin saman tien, miksi en ollut aiemmin hoksannut tätä! Miksi harrastaminen on aina merkinnyt minulle jollekin kurssille menemistä?
Arkeni yksinhuoltajaäitinä, haastavassa työssä, aktiivisena vapaaehtoistyöntekijänä ja kunnallisessa päätöksenteossa estää tavallisen säännöllisen harrastamisen. Sille ei ole aikaa. Mutta oman askarteluvaraston voi kaivaa esiin kotona mihin aikaan vain. Samalla voi jutustella pojan kanssa ja miettiä syntyjä syviä tai arjen pieniä asioita.

Joulua ennen askarteluni keskittyi joulukortteihin ja -lahjoihin. Lisää sisältöä tähän uuteen kotoiluharrastukseen toi sen jakaminen ystävien kanssa. Teimme joulukortteja tytärpuoleni kanssa, ja serkkuni kanssa näpertelimme yhdessä mm. reseptikirjan mummollemme. Askartelu yhdessä muiden kanssa on kai kuin entisaikojen ompelupiirit. Yhtä aikaa yhteisöllistä, ajatuksia sopivasti nollaavaa ja luovaa. Olen saanut Anu Harkki-tartunnan.

Pari ihan hyvää ehdokasta, yksi erinomainen

Presidentinvaalit. Ottamatta kantaa siihen, että onko presidentti-instituutio tarpeellinen vai ei, niin tammi-helmikuussa 2012 maallemme kuitenkin valitaan presidentti.

Presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa ja niissä tilanteissa, joissa valtioneuvosto ja presidentti ovat eri mieltä ratkaisee presidentin kanta. Presidentti toimii myös puolustusvoimien ylipäällikkönä. Näiden lisäksi presidentillä on nimitysvaltaa ja hieman näennäistä lainsäädäntövaltaa. Ellen ole nyt ihan ulalla koko ajan kapenevista valtaoikeuksista.

Presidentti on myös edustustehtävä ja hän luo kuvaa Suomesta ja suomalaisista ulkomailla ja on merkittävä diplomaatti maailmalla.

Sitten niihin ehdokkaisiin.

Ne pari ihan hyvää ehdokasta ovat Paavo Arhinmäki ja Eva Biaudet.

Paavo Arhinmäki on noussut kohdallani kaikissa vaalikoneissa ensimmäiseksi, mutta hänen kohdallaan on monta suurta muttaa. Ensinnäkin Arhinmäki ei oikeasti edes halua kyseiseen hommaan, hän on ehdolla vain koska Vasemmistoliitto koki, ettei ehdolla ole tarpeeksi vasemmistolaista vaihtoehtoa. Tästä kertoo myös se, että hän ei ole juurikaan puhunut omia mielipiteitään, vaan usein aloittaa lauseet ”Vasemmisto sitä ja vasemmisto tätä..”. Presidentinvaalit ovat henkilövaalit, eikä niissä puoluetaustalla ole väliä.

Vaikka Arhinmäen politiikka ja arvot ovat mieleeni, en näe, että hän olisi hyvä presidentti. Hänen kykynsä ovat parhaimmillaan eduskunnassa, ministerinä sekä Vasemmistoliiton puheenjohtajana, jos hänet valittaisiin presidentiksi hänen kykynsä menisi hukkaan.
Tässä on hieno kirjoitus Paavo Arhinmäen kannattajille.

Eva Biaudetlla on arvopohja kunnossa, mutta en osaa nähdä häntä johtamassa ulkopolitiikkaa. Hänen ymmärryksensä ja osaamisensa keskittyy enemmän vähemmistöihin, tasa-arvoon ja sisäpolitiikkaan.

Se erinomainen ehdokas on Pekka Haavisto. Nopealla tarkastelulla hän näyttää olevan olennaisimmista presidentin tehtäviin liittyvistä kysymyksistä lähes samaa mieltä kuin Paavo Arhinmäki, mutta luonteeltaan ja toimintatavoiltaan hän on paljon sovittelevampi ja diplomaattisempi. Presidentin tehtäväkenttä on hänen ydinosaamisaluettaan. Haavistolla on vahva kokemus kansainvälisestä politiikasta ja maailman kriiseistä. Hän on osoittanut osaamisensa käytännössä neuvottelutilanteissa ja diplomaattisessa kanssakäymisessä sekä onnistunut myös vaikuttamaan kriisialueiden asioihin. Haavisto on kuin luotu presidentiksi ja nykyisestä ehdokasjoukosta hän on yksinkertaisesti ylivertainen. Lisäksi presidentinvaaleista tulee huomattavasti mielenkiintoisemmat jos Haavisto menee Niinistön kanssa toiselle kierrokselle, kuin jos siellä olisi kuka tahansa muu.
Tässä on hieno kirjoitus Vihreän presidentin vastustajille.

Muita ehdokkaita en edes viitsi mainita, koska heidän äänestämistään ei edes kannata harkita.

Myös Anssi Kela on kirjoittanut ylistävästi Haavistosta ja Simo Raittilan mielestä Haavisto on muita parempi.

20-vuotisjuhlaretki Mölandetin saareen 9.6.

Perinteinen retki Mölandetin saareen. Ohjelmassa mm. Vantaan Vihreiden vaaliohjelman työstöä ja ehdokaille koulutusta tukiryhmän toimintaan. Virallisen ohjelman lisäksi luonnosta ja ruoasta nauttimista, saunomista, uimista ja rentoa yhdessäoloa. Tervetuloa! AIKATAULUT...

ViNOVan Kasvisruokailta 12.12.

Vuoden viimenen kasvisruokailta pidetään maanantaina 12.12. klo 17.00 alkaen nuorisotalo Tonttulassa Tikkurilassa, osoitteessa Ratatie 2. Teemanan on joululeivonnaiset. Leivotaan ihan törkeen paljon vegaanisia pipareita ja torttuja. Ite maistetaan vaan muutama, mutta...