Vantaan kaupungin läpi virtaa joki, joka on yksi maan tärkeimmistä: sen lähipiirissä asuu miljoona suomalaista. Vantaanjoki on suosittu virkistys- ja kalastuskohde, jonka arvoa vähentää heikko veden laatu. Joen tila oli huonoimmillaan 1960-luv…
Vantaan Sanomien toimittaja kysyi viime viikon lopulla mielipidettäni ilmaisesta joukkoliikenteestä. Ilmaisessa joukkoliikenteessä ei ole mitään järkeä oli yksi harvoista sitaateista, joka pääsi lehteen saakka. Ilmaisen joukkoliikenteen suurin ongelma on se, että se maksaa. Pienempinä haittoina voi pitää kansanterveydellisiä vaikutuksia kun matkustajia siirtyy kevyestä liikenteestä myös lyhyillä yhteysväleillä sekä yhdyskuntarakennetta hajottavaa vaikutusta. Lipputulot ovat Vantaalla noin 50 miljoonaa euroa vuodessa, mikä kattaa noin puolet liikenteen kustannuksista. Nämä menetettäisiin mikäli siirryttäisiin ilmaiseen liikenteeseen. Tämän lisäksi ilmainen liikenne houkuttelisi uusia käyttäjiä, joiden palvelemiseksi myös tarjontaa tulisi lisätä. Karkeasti laskien 25 %:n lisäys matkustajamäärissä lisäisi vuotuisia kustannuksia 25 miljoonalla eurolla. Ilmaisen joukkoliikenteen hintalappu olisi 75 miljoonaa euroa, eli kahden kunnallisveroprosentin tuoton verran. Tuskin kukaan uskoo, että veroprosentti olisi joukkoliikenteen rahoittamiseksi jatkossa 21 %.
Tallinnan rahoittaa ilmaisen joukkoliikenteen karsimalla tarjontaa: vuoroja sekä linjoja. Seurauksena on todennäköisesti täpötäydet bussit, sekä suuri joukko pysäkeille jääviä matkustajia. Kun joukkoliikenteen luotettavuus kärsii, matkustajat siirtyvät oman auton käyttöön. Tästä saatiin meilläkin esimakua VR:n liikenneongelmien yhteydessä. Ilmainen joukkoliikenne on mahdollista vain mikäli samalla kasvatetaan määrärahoja niin reilusti, että ilmaisuuden lisäksi resursseja riittää vielä liikenteen kehittämiseen. Tämä ei näytä olevan kuntien tahtotila.
Helsingin Seudun Liikenne HSL-kuntayhtymä kuuli tiistaina yhteenvedon jäsenkuntien antamista lausunnoista koskien kuntayhtymän vuoden 2013 talousarviota. Kaikkien kuntien yhteinen viesti oli että matkalippujen hintoja tulisi korottaa vähintään kustannusten kasvua vastaavalla osuudella. Siirtymää kohti ilmaista joukkoliikennettä ei ollut havaittavissa. Pikemminkin päinvastoin. Yleinen trendi lausunnoissa oli myös halu olla pienentämättä kunnan sisäisten matkojen sekä kuntarajat ylittävien matkojen hinnaneroa. Helsinki haluaa pitää sisäisen lipun edullisena koska suurin osa kuntalaisista matkustaa sillä. Espoo ja Vantaa taas haluavat korottaa seutulipun hintoja nykyistä enemmän, koska suurin osa kuntalaisista käyttää seutulippua. Vuoteen 2016 mennessä siirrytään uuteen vyöhykejärjestelmään, jolloin kuntien sisäiset liput poistuvat.
HSL:n perustamisvaiheessa sovittiin, että kunnat korvaavat ristikjkäin toisilleen joukkoliikenteen infrasta aiheutuvia kustannuksia. Käytännössä infrakorvaus muodostuu metron sekä kaupunkiratojen investoinneista sekä joukkoliikenneterminaaleista. Puolet kustannuksista jää sille kaupungille, jonka alueella investointi tapahtuu ja toinen puoli jyvitetään kaikkien jäsenkuntien kesken käytön mukaisessa suhteessa. Erimielisyyttä on vielä siitä vertaillaanko käyttöä kunnittain vai koko kuntayhtymän tasolla. Selvää on kuitenkin, että infrakorvauksesta on jo nyt muodostunut este kehyskuntien halukkuudelle liittyä HSL:n jäseniksi. Infrakorvaukset ovat 2013 yhteensä noin 70 miljoonaa, mistä 66 miljoonaa on Helsingin laskuttamaa käytön mukaan jyvitettävää korvausta. Kehäradan ja Länsimetron myötä myös Espoon ja Vantaan laskutus tulee kasvamaan. Koko infrakorvausjärjestelmä voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Kaupungit saavat ratoihin sijoittamansa rahat takaisin maan arvon nousun myötä tonttien myyntihinnoissa tai maankäyttökorvauksissa.
Vantaan Sanomien toimittaja kysyi viime viikon lopulla mielipidettäni ilmaisesta joukkoliikenteestä. Ilmaisessa joukkoliikenteessä ei ole mitään järkeä oli yksi harvoista sitaateista, joka pääsi lehteen saakka. Ilmaisen joukkoliikenteen suurin ongelma on se, että se maksaa. Pienempinä haittoina voi pitää kansanterveydellisiä vaikutuksia kun matkustajia siirtyy kevyestä liikenteestä myös lyhyillä yhteysväleillä sekä yhdyskuntarakennetta hajottavaa vaikutusta. Lipputulot ovat Vantaalla noin 50 miljoonaa euroa vuodessa, mikä kattaa noin puolet liikenteen kustannuksista. Nämä menetettäisiin mikäli siirryttäisiin ilmaiseen liikenteeseen. Tämän lisäksi ilmainen liikenne houkuttelisi uusia käyttäjiä, joiden palvelemiseksi myös tarjontaa tulisi lisätä. Karkeasti laskien 25 %:n lisäys matkustajamäärissä lisäisi vuotuisia kustannuksia 25 miljoonalla eurolla. Ilmaisen joukkoliikenteen hintalappu olisi 75 miljoonaa euroa, eli kahden kunnallisveroprosentin tuoton verran. Tuskin kukaan uskoo, että veroprosentti olisi joukkoliikenteen rahoittamiseksi jatkossa 21 %.
Tallinnan rahoittaa ilmaisen joukkoliikenteen karsimalla tarjontaa: vuoroja sekä linjoja. Seurauksena on todennäköisesti täpötäydet bussit, sekä suuri joukko pysäkeille jääviä matkustajia. Kun joukkoliikenteen luotettavuus kärsii, matkustajat siirtyvät oman auton käyttöön. Tästä saatiin meilläkin esimakua VR:n liikenneongelmien yhteydessä. Ilmainen joukkoliikenne on mahdollista vain mikäli samalla kasvatetaan määrärahoja niin reilusti, että ilmaisuuden lisäksi resursseja riittää vielä liikenteen kehittämiseen. Tämä ei näytä olevan kuntien tahtotila.
Helsingin Seudun Liikenne HSL-kuntayhtymä kuuli tiistaina yhteenvedon jäsenkuntien antamista lausunnoista koskien kuntayhtymän vuoden 2013 talousarviota. Kaikkien kuntien yhteinen viesti oli että matkalippujen hintoja tulisi korottaa vähintään kustannusten kasvua vastaavalla osuudella. Siirtymää kohti ilmaista joukkoliikennettä ei ollut havaittavissa. Pikemminkin päinvastoin. Yleinen trendi lausunnoissa oli myös halu olla pienentämättä kunnan sisäisten matkojen sekä kuntarajat ylittävien matkojen hinnaneroa. Helsinki haluaa pitää sisäisen lipun edullisena koska suurin osa kuntalaisista matkustaa sillä. Espoo ja Vantaa taas haluavat korottaa seutulipun hintoja nykyistä enemmän, koska suurin osa kuntalaisista käyttää seutulippua. Vuoteen 2016 mennessä siirrytään uuteen vyöhykejärjestelmään, jolloin kuntien sisäiset liput poistuvat.
HSL:n perustamisvaiheessa sovittiin, että kunnat korvaavat ristikjkäin toisilleen joukkoliikenteen infrasta aiheutuvia kustannuksia. Käytännössä infrakorvaus muodostuu metron sekä kaupunkiratojen investoinneista sekä joukkoliikenneterminaaleista. Puolet kustannuksista jää sille kaupungille, jonka alueella investointi tapahtuu ja toinen puoli jyvitetään kaikkien jäsenkuntien kesken käytön mukaisessa suhteessa. Erimielisyyttä on vielä siitä vertaillaanko käyttöä kunnittain vai koko kuntayhtymän tasolla. Selvää on kuitenkin, että infrakorvauksesta on jo nyt muodostunut este kehyskuntien halukkuudelle liittyä HSL:n jäseniksi. Infrakorvaukset ovat 2013 yhteensä noin 70 miljoonaa, mistä 66 miljoonaa on Helsingin laskuttamaa käytön mukaan jyvitettävää korvausta. Kehäradan ja Länsimetron myötä myös Espoon ja Vantaan laskutus tulee kasvamaan. Koko infrakorvausjärjestelmä voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Kaupungit saavat ratoihin sijoittamansa rahat takaisin maan arvon nousun myötä tonttien myyntihinnoissa tai maankäyttökorvauksissa.
Uusi vaaliesitteeni on valmistunut tukiryhmän ahkeruuden ansiosta. Kiitos! Esitettä saa tulostaa ja jakaa vapaasti. Anniina 294
Talous kuntoon! – Vantaan taloustalkoiden 4 periaatetta Vantaan väkiluku kasvaa yli tuhannella asukkaalla vuodessa. Vauhti on kova. Kaupunki on viime vuosina joutunut ottamaan paljon velkaa rahoittaakseen kasvavan kaupungin […]
Kunnallisveroprosentin korotuksen vastuttajat käyttävät yhtenä argumenttina veronkorotuksen tuoman hyödyn nopeaa sulamista. Näin on todellisuudessa myös käynnyt, mutta hieman eri tavalla mitä korotuksen vastustajat ovat tarkoittaneet. Kunnallisverosta tehtävien vähennysten lisääntymisen myötä asukkaiden todellinen keskimääräinen veroprosentti (efektiivinen veroaste) on 2012 samalla tasolla kuin 2006. Näin siitä huolimatta, että veroprosenttia on välillä korotettu.
Toteutuneen veroasteen kehitys 2004 – 2012 käy ilmi Minun Vantaa sivuston ensimmäisestä infografista, jossa on käytetty lähteenä Kuntaliiton ja Tilastokeskuksen lisäksi Vantaan vuoden 2010 tilinpäätöstä ja vuoden 2012 talousarviota. Jatkossa pyrin tekemään uuden infografin kerran viikossa (alussa muutaman tiheämpäänkin) havainnollistamaan Vantaan kaupunkiin liittyviä tilastoja ja muita tietoja. Voit lähettää ideoita infografien kohteista osoitteella petteri@minunvantaa.fi.
Infografin latauslinkki löytyy lopusta.
Latauslinkki: http://infografi.minunvantaa.fi/verotulot011012.png
Kunnallisveroprosentin korotuksen vastuttajat käyttävät yhtenä argumenttina veronkorotuksen tuoman hyödyn nopeaa sulamista. Näin on todellisuudessa myös käynnyt, mutta hieman eri tavalla mitä korotuksen vastustajat ovat tarkoittaneet. Kunnallisverosta tehtävien vähennysten lisääntymisen myötä asukkaiden todellinen keskimääräinen veroprosentti (efektiivinen veroaste) on 2012 samalla tasolla kuin 2006. Näin siitä huolimatta, että veroprosenttia on välillä korotettu.
Toteutuneen veroasteen kehitys 2004 – 2012 käy ilmi Minun Vantaa sivuston ensimmäisestä infografista, jossa on käytetty lähteenä Kuntaliiton ja Tilastokeskuksen lisäksi Vantaan vuoden 2010 tilinpäätöstä ja vuoden 2012 talousarviota. Jatkossa pyrin tekemään uuden infografin kerran viikossa (alussa muutaman tiheämpäänkin) havainnollistamaan Vantaan kaupunkiin liittyviä tilastoja ja muita tietoja. Voit lähettää ideoita infografien kohteista osoitteella petteri@minunvantaa.fi.
Infografin latauslinkki löytyy lopusta.
Latauslinkki: http://infografi.minunvantaa.fi/verotulot011012.png
Turun Sanomat 29.9.2012 nettisivut HANNE YLI-PARKAS Poliittiset virkanimitykset tuottavat kuntalaisille epäpäteviä virkamiehiä, joiden uskollisuus kallistuu enemmän puolueiden kuin kunnan asukkaiden puoleen. Kun kansalaisten sijaan kuunnellaan … Lue lisää
Julkaistu Vantaan Sanomissa 29.9.2012
Vantaan talous on kuralla, ja kuten Heikki Heinimäki sanoo (VS 22.9.2012) talouden tosiasioita ei voi kieltää tai muuttaa. Heinimäki puhuu kuitenkin veronkorotuksista ikään kuin niille olisi … Lue lisää
Työhyvinvointitutkimuksissa yksi kaikkein tärkeimmistä työviihtyvyyteen vaikuttavista tekijöistä on se, kuinka paljon työntekijät kokevat voivansa vaikuttaa omaan työhönsä. Töissä viihtyminen on tärkeä asia: se vaikuttaa ihmisten elämänlaadun lisäksi myös työnteon tehokkuuteen ja tuloksiin.
Koulu on lasten työpaikka, mutta pääsääntöisesti koululaiset eivät voi vaikuttaa työpaikkansa asioihin juuri nimeksikään. Koulun asioista päätetään valtion tasolla, kuntien kouluvirastoissa sekä rehtorin ja opettajakunnan voimin. Koululaisia itseään tai oppilaskuntia kuullaan päätöksenteossa hyvin vähän.
Opetussuunnitelman perusteista kuuluukin päättää valtion tasolla, mutta koulun arjessa on paljon asioita, joiden ratkaisemiseen lasten pitäisi päästä osallistumaan paljon nykyistä enemmän. Selkeimpiä tapauksia ovat välitunti- ja ruokailukäytännöt, pihan, luokkien ja yhteisten tilojen kalusteet sekä järjestyssäännöt. Myös oppimismenetelmien valinnassa koululaisten näkemyksiä voidaan ottaa huomioon. Erilaiset kokeilut muun muassa pihavälineiden ja sisustuksien suunnittelusta yhdessä lasten kanssa ovat tuottaneet erinomaisia tuloksia.
Vastuuseen ja yhteisten asioiden hyvään hoitamiseen täytyy opetella. Kouluissa on erinomaiset mahdollisuudet kasvattaa lapsia vähin erin laajenevaan vastuuseen yhteisten asioiden ratkaisemisesta.
Suomen koulut ovat menestyneet erinomaisesti osaamista mittaavissa Pisa-tutkimuksissa, mutta kouluviihtyvyyttä vertailtaessa olemme painineet lähinnä rapasarjassa. Yksi selkeä syy tähän on se, että oppilaiden vaikutusmahdollisuudet koulunsa asioihin ovat vähäiset.
Heikkoon kouluviihtyvyyteen on syytä suhtautua vakavasti. Jos lapset ja nuoret kasvavat siihen, että työpaikalla on kurjaa ja epäviihtyisää, sama perusasenne saattaa seurata mukana pitkälle työelämään. Työnteko muodostaa ison osan ihmisen elämästä; työpaikkaviihtyvyys on jopa itseisarvo.
Yhteisiin asioihin vaikuttaminen lisää myös yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Jos jo koulussa totutaan vaikuttamiseen ja yhteisten asioiden vastuulliseen hoitamiseen, lapsista ja nuorista kasvaa aktiivisia kansalaisia.
Voidaan hyvin perustein olettaa, että tämä näkyy myöhemmin myös aktiivisena kansalaisuutena. Suomen alhaiset äänestyprosentit ovat uhka koko demokraattiselle järjestelmälle. Käytännöllinen, osallistava kasvatus vastuulliseen päätöksentekoon näkyy pitkällä tähtäimellä paremmin toimivana demokratiana. Avoin, osallisuutta korostava päätöksenteko on tärkeä arvo myös lasten ja nuorten kohdalla ja vahvistaa lisäksi yhteisöllisyyttä.
Opetusministerin olisikin hyvä käynnistää ohjelma, jolla kouluviihtyvyttä parannetaan erityisesti lisäämällä kaikkien koululaisten vaikutusmahdollisuuksia oman työpaikkansa asioihin.
